Autoilijan vihamielinen suhtautuminen juoksijaan on yleismaailmallinen ilmiö, jonka perustana on se, että autoilija pitää autoa elämänsä keskipisteenä ja juoksija vain metallilaatikkona, jolla voi liikkua pisteestä A pisteeseen B, eli esineenä, joka on ylihintainen ostaa, kallis ylläpitää ja arvoaan mielettömän nopeasti menettävä (Moore 1984, 303).
Autoilija kostaa juoksijan realistisen asenteen, jonka autoilija kokee käsityskykynsä ylittävänä statuksensa loukkauksena, vaatimalla tietä (kirjoittajan lisäys: tai Oulussa myös kevyenliikenteenväylää muun muassa Raksilan Jäähallin ympäristössä) koko kahden tonnin arvovallallaan omaan määräysvaltaansa. Juoksijan on hengissä pysyäkseen oltava pelkuri, sillä oikeassa oleminen ei auta, jos kuolee pitäessään kiinni oikeuksistaan. (Moore 1984, 303.) Koska juoksija on järjettömien autoilijoiden jatkuva saalis, hän inhoaa autoilijoita (Moore 1984, 310).
Jatkuva autoilijoiden kiilauksen väisteleminen on juoksijan kannalta rasittavaa. Toisiaan seuraavat stressitilanteet aiheuttavat stressikuorman kasvun, ja harjoituksen päättyminen on näissä tilanteissa helpotus. (Moore 1984, 303.)
Pohdinta: Mitä mitättömämpi henkilö, sitä kalliimpi peltilaatikko. Jos ei ole varaa peltilaatikkoon, niin voi ostaa polkupyörän, lenkkikenkien hinnalla saa jo jonkinlaisen romun, jolla kiilata juoksijaa oman etanastatuksen epätoivoisena pönkittämisyrityksenä. Niinpä, Oulu on "ihana kaupunki".
PAINETUT LÄHTEET:
Moore, Kenny. 1984. Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Suomentanut Matti Hannus. Hämeenlinna: Karisto. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto, Karjasillan toimipiste.
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten