Kuolema

Kuolema on tila, jossa henkilön aivosähkökäyrässä ei havaita sähköistä toimintaa useaan tuntiin. Verenkierto ja hengitys voidaan kuolleella henkilöllä pitää toiminnassa koneellisesti. (Karvonen 1973, 395.)

Kuolemanmerkit ovat kuolleessa kehossa tapahtuneet muutokset, jotka ilmaisevat kuoleman tapahtuneen. Tärkeimmät kuolemanmerkit ovat kylmyys, kuolonkankeus ja ruumiinlautumat. Nämä kuolinmerkit ilmaantuvat tavallisesti 6-12 tunnin kuluessa kuolemasta. (Tiainen, Väänänen, Mäkelä, Mäkinen & Pöyhönen 1983, 617.)

Kuoleman läheisyys voidaan vain hyväksyä. Tähän voidaan päätyä monien erilaatuisten vaiheiden kautta. Apaattisuus on yksi keino kohdata väistämätön kuolema. (Järvinen, Hultin & Myllykoski 1984, 202.)

Kuolevan ihmisen kohtaamisessa on tärkeää rehellisyys, mutta henkilöä odottavasta kuolemasta ei saa kertoa oma-aloitteisesti. Kuolevan potilaan hoitaminen edellyttää kärsivällisyyttä. Kuoleva vanhus, lapsi, nuori tai aikuinen edellyttävät toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa. (Järvinen, Hultin & Myllykoski 1984, 202-203.)

Suru on kokoelma menettelytapoja, joiden tarkoitus on käsitellä rakkaan ihmisen kuoleman aiheuttama menetys. Surutyö on kokoelma menettelytapoja, joiden tarkoitus on saattaa läheisen henkilön kuoleman käsittely loppuun. (Järvinen, Hultin & Myllykoski 1984, 203.)

KATSO MYÖS:
Juoksukuolema
Kudostuho
Kuolio
Surutyö
Surutyön vaiheet

KIRJALLISET LÄHTEET:
Järvinen, Klaus, A. J., Hultin, Holger & Myllykoski, Kosti (toim.). 1984. Terveyden ABC – kotilääkäri neuvoo. Belgia: Oy Valitut Palat – Reader’s Digest Ab.
Karvonen, Matti J (toim.). 1973. Terveyden tietokirja. Helsinki: Valitut Palat - Reader's Digest Ab.
Tiainen, Jorma, O., Väänänen, Juha, Mäkelä, Pekka, Mäkinen, Raili & Pöyhönen, Otto (toim.). 1983. Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus ja PA Norstedt & Söners förlag.