Persoonallisuuden piirteet ovat henkilön psyykkisen rakenteen osa-alueita, joista muodostuu persoonallisuus. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa persoonallisuuksien välinen kitka on suurin syy huonoihin sosiaalisiin suhteisiin. Persoonallisuuden piirteet vaikuttavat harjoittelu- ja kilpailutilanteissa joko vahvistaen tuloksia tai heikentäen niitä. (Heino 2000, 33.)
Persoonallisuuden arvio on tehtävä hyvin varoen ja ottaen huomioon se, että se voi muuttua nopeasti. Yleensä paras tapa kohdata toisen henkilön persoonallisuus on pysyä tyynenä. (Heino 2000, 44.) Persoonallisuuden piirteet voidaan jakaa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
1. Itsenäisyys on urheilijan taito ja kyky hallita itse omaa elämäänsä. Itsenäisyydellä on vaara muuttua joissain tapauksissa sopeutumattomuudeksi auktoriteetteihin. (Heino 2000, 42-44.)
2. Itseluottamus on urheilijan kohtuullisen vahva, myönteinen minäkuva sekä kyky käyttäytyä aidosti ihmissuhteissa. Urheilijalla on luottavainen asenne mahdollisuuksiinsa ja hän hyväksyy epätäydellisyytensä ja kestää epäonnistumiset. Terve itseluottamus mahdollistaa urheilijan kykyjä vastaava suorituksen kilpailutilanteissa. (Heino 2000, 37-39.)
3. Voitontahto on urheilijan halu saada menestystä. Saavutustarpeen tärkein tehtävä on antaa urheilijalle pitkäjänteinen harjoittelumotivaatio. (Heino 2000, 36-37.)
4. Järjestelmällisyys on urheilijan tapa suorittaa tehtävät huolellisesti, täsmällisellä rutiinilla ja asioihin paneutuen. Yleensä järjestelmällisyys ei mahdollista suurta luovuutta suorituksen suhteen. (Heino 2000, 43-44.)
5. Ahdistuneisuus on taipumus huolestua asioista ja se voi parantaa harjoittelun tunnollisuutta ja suoritusta taiteellisuutta vaativissa lajeissa. Urheilijalla on kuitenkin kestettävä suorituspaineet. (Heino 2000, 39.)
6. Aggressiivisuus on urheilijan keino lisätä suoritukseen voimaa ja energiaa. Aggressiivisuudella on vaara muuttua hallitsemattomaksi vihaksi (väkivallan käytöksi) ja se voi johtaa harkitsemattomaan riskinottoon. (Heino 2000, 37.)
7. Vallanhalu eli dominanssi on urheilijan halu hallita tai alistaa kanssakilpailijoitaan. Vallanhalua voidaan harjoitella muun muassa pyrittäessä aggressiiviseen juoksutyyliin. Juoksun aikana tehdään aloitteita ja ratkaisuyrityksiä vastustajan ahdistamiseksi (haastamiseksi). (Heino 2000, 39-40.)
8. Esiintymishalu on urheilijan halu olla huomion keskipisteenä. Se on tärkeä lajeissa, joissa edellytetään kilpailutilanteeseen heittäytymistä. Myös urheilijan PR-työ edellyttää esiintymishalua ja kykyä. (Heino 2000, 40.)
9. Hoivatuksi tulemisen tarve on urheilijan tarve saada tukea muilta kohdatessaan vastoinkäymisiä. Alhaisen hoivaamisen tarpeen omaava urheilija haluaa yleensä ratkaista vastoinkäymiset itsenäisesti. Tämän jälkeen hän voi keskustella tilanteesta muiden kanssa. (Heino 2000, 44.)
10. Tunteellisuus on urheilijan halu toimia läheisessä ja lämpimässä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa työtovereiden kanssa. Tunne-elämältään viileä urheilija ei pidä sosiaalista vuorovaikutusta tärkeänä. (Heino 2000, 37.)
11. Muiden auttaminen on henkilön taipumus huolehtia kanssaihmistä. Tätä luonteenpiirrettä ei yleensä urheilussa tarvita. Joukkuelajeissa tämä luonteenpiirre voi tehdä ryhmän yhteistoiminnasta jouhevaa. (Heino 2000, 43.)
Yleensä huippu-urheilijalta esiintyvät luonteenpiirteet ovat itsenäisyys, itseluottamus, voitontahto, aggressiivisuus, vallanhalu ja esiintymishalu. Yksiselitteistä huippu-urheilijan persoonallisuutta ei kuitenkaan ole voitu määrittää. (Heino 2000, 45.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Heino, Seppo. 2000. Valmentautumisen psykologia. VK-Kustannus: Gummerus. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto, maakuntakirjasto.
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten