Rentous on urheilusuorituksen onnistumisen kannalta optimaalinen fyysinen ja psyykkinen olotila josta seuraa urheilijan kykyjen mukainen suoritustaso. Fyysisen rentouden aikana työskentelevien lihasten jännitystila on optimaalinen ja työskentelemättömien lihasten mahdollisimman alhainen. Psyykkisen rentouden tilassa kaikki ajatukset keskittyvät itse suoritukseen. (Heino 2000, 263-264.) Rentous kuvaa urheilijan paineensietokykyä (kilpailussa Heino 2000, 266).
Psyykkinen rentouden kehitys kilpailutilanteessa voidaan jakaa motivaation syntyvaiheeseen, parhaaseen mahdolliseen kilpailuvireeseen ja liialliseen motivoituneisuuteen. Parhaan mahdollisen vireen vaiheessa urheilija on vapautunut ja kykenee osaamistasonsa mukaisiin suorituksiin. (Heino 2000, 264.)
Liiallisen motivoituneisuuden tilassa urheilija on energinen, mutta suoritus on hallitsematon. Urheilija voi myös olla niin sanotusti kilpailuapaattinen, jolloin hän osallistuu kilpailuun ilman voitontahtoa. Liiallista motivoituneisuus ja kilpailuapatia esiintyvät tavallisesti samanaikaisina vakiosuhteisina. Urheilijan tapa reagoida kilpailustressiin on suhteellisen pysyvä. (Heino 2000, 264-265.)
Kyvyssä hallita rentoutta on merkittäviä henkilökohtaisia eroja. Rentouden hallintaa voidaan parantaa harjoittelemalla. (Heino 2000, 263.) Rentoutumismenetelmiä on useista (Heino 2000, 267).
KIRJALLISET LÄHTEET:
Heino, Seppo. 2000. Valmentautumisen psykologia. VK-Kustannus: Gummerus. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto, maakuntakirjasto.
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten