Juoksijan ensimmäisellä tasolla juoksija keskittyy juoksun fyysiseen ilmiasuun. Hän kantaa huolta siitä, miltä hänen juoksunsa vaikuttaa ulkopuolisten silmissä. (Capoeira 2005, 35-36.) Juoksun muoto on tärkeintä, ei sen henkinen sisältö.
Juoksijan toisella tasolla juoksija aavistaa osaavansa juosta, mutta ei ole varma asiasta. Juoksija odottaa suuren "juoksemisen salaisuuden" paljastumista itselleen. (Capoeira 2005, 37.) Pelko osaamattomuudesta hallitsee elämää.
Juoksijan kolmannella tasolla juoksija oivaltaa sen, että on aina osannut juosta, vaikkei ole sitä itselleen uskaltanut myöntää. Kolmannen tason juoksija voi olla "yksinäinen susi" tai juoksija, jolla on useita aitoja ystäviä. Kolmannella tasolle juoksijan elämä on sama kuin juokseminen joka hetki, juoksija on sama kuin juokseminen. Eikä kukaan, joka ei ole kolmannella tasolle voi ymmärtää sitä, joten puhuminen ensimmäisen tai toisen tason juoksijoiden kanssa tai juoksentelijoiden kanssa on turhaa. (Capoeira 2005, 38.) Juoksija on varma itsestään ja siitä, että elämää ei voi hallita.
Pohdinta: Jotka juoksevat, eivät puhu. Ne jotka puhuvat, eivät juokse. Juoksemisen muoto voi vaikuttaa helpolta, mutta henkinen ratkaisee.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Capoeira, Nestor. 2005. Pieni capoeirakirja. Suomennos Anders Colliander. Helsinki: Art House Oy.
Katso myös:
Juoksija vai juoksentelija
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten