Aikaerorasitus

Aikaerorasitus on siirtymistä aikavyöhykkeeltä toiselle aiheutuva yksilöllinen elimistön elintoimintojen häiriö, joka heikentää kehon suorituskykyä. Aikaerorasituksen suuruus kasvaa suhteessa lähtö- ja kohdealueen aikaeron suuruuteen. (Vuori 1988, 372-374.)

Urheilijan suorituskyvyn kannalta tärkeimmät elimistön rytmit ovat kehon lämpötilan sekä uni-valverytmi. Ihmisen fyysinen ja henkinen suorituskyky on parhaimmillaan iltapäivällä ja heikoimmillaan aamuyöllä. (Vuori 1988, 372-273.)

Aikaerorasitukseen sopeutuminen tapahtuu yksilöllisellä aikataululla. Aikaerorasituksen vaikutusta suoritukseen voidaan vähentää sopeuttavilla toimenpiteillä. (Vuori 1988, 373-374.) Aikaerorasituksen oireita vähentävät myös sopeutuvuus, sosiaalisuus ja rento asenne (Rehunen 1988, 334).

Katso myös:
Vuorokausirytmi

KIRJALLISET LÄHTEET:
Rehunen, Seppo. 1988. Erilaisten lajien valmentaminen. Teoksesta Suomalainen valmennusoppi. Jyväskylä: Suomen Olympiakomitea.
Vuori, Ilkka. 1988. Erilaisten lajien valmentaminen. Teoksesta Suomalainen valmennusoppi. Jyväskylä: Suomen Olympiakomitea.