Hikoilu

Hikoilu on ilmiö, jossa elimistö siirtää kehosta vettä ihon pinnalle, jolloin veden haihtuminen viilentää kehoa. Hikoilu on elimistön lämmönsäätelyn lämpöhukkaa tuottavista ilmiöistä ainoa, joka toimii silloinkin kun ympäristö on lämpimämpi kuin iho. Muut lämpöhukkaa tuottavat ilmiöt ovat säteily, kuljettuminen ja johtuminen. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 35-36 ja 427.)

Hikoilussa menetetty nestemäärä on yleensä suurempi (kuumissa olosuhteissa 2 l/h) kuin elimistön kyky (kovassa liikunnassa 0,8 l/h) ottaa vastaan nestettä. Nestetankkausta on suoritettava pitkäkestoisessa suorituksessa koko suorituksen ajan erityisesti kestävyys- ja nopeuskestävyyssuorituksissa. (Fogerholm 1988, 419-420.)

Hikoilu on liikunnan yhteydessä välttämätöntä elimistön lämpötilan nousun estämiseksi (Fogerholm 1988, 419). Hikoilun merkitys kasvaa kun suoritus on kuormittava, vaatetus raskas ja lämpötila korkea. Hikoilun haittoja ovat yleisellä tasolla muun muassa vaatteiden kastuminen, nestetasapainon heikkeneminen ja mahdollinen suorituskyvyn lasku. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 427.)

Hikoilu pienentää veren nestemäärää, josta seuraa lämmönsäätelyn, hapen kuljetuksen ja sydämen iskutilavuuden pieneneminen. Lihasten hapensaannin heikkenemisestä aiheutuu muun muassa lihasten hiilihydraattivarastojen kuluminen, anaerobisesti tuotetun energian käytön ja maitohapon tuoton lisääntyminen. Lisäksi hikoilu voi yli 8 tuntia kestävässä suorituksessa heikentää elimistön suolatasapainoa. (Fogerholm 1988, 419-421.)

Hikoilun johdosta nestetankkaus on välttämätöntä kuumissa olosuhteissa kun suoritus kestää yli tunnin ja kylmissä olosuhteissa, kun suoritus kestää yli 2 tuntia. Nestehukan ylittäessä 2 prosenttia kehon painosta alkaa elimistön kuivuminen heikentää suorituskykyä eksponentiaalisesti kunnes 10 prosentin nestehukan seuraus on lämpöuupuminen (Fogerholm 1988, 419.) Lämpöuupumuksen aikana hikoilu on voimakasta ja se lakkaa, jos tila etenee lämpöhalvaukseen (elimistön lämmönsäätelyjärjestelmän pettäminen, voi johtaa kuolemaan) (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 427).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Fogelholm, Mikael. 1988. Ravinto kilpailun aikana. Teoksesta Suomalainen valmennusoppi. Jyväskylä: Suomen Olympiakomitea. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto: Karjasillan toimipiste.
Huttunen, Jussi, Simonen, Olli, Kangasniemi, Irmeli & Paajanen-Mannila, Anita (toim.). 1991. Suomalainen lääkärikeskus osa 4. Espoo: Weilin+Göös. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto: Karjasillan toimipiste.