Äkillisiä lihasvammoja ovat muun muassa lihasrevähtymät, täydelliset lihasrepeämät ja ruhjeet. Äkillisen lihasvamman jaetaan vakavuutensa perusteella neljään ryhmään. (Aalto 1981, 238-240.)
Pehmytkudosvammojen aiheuttajia ovat muun muassa kilpailupaikan fyysiset olosuhteet, varusteiden puutteellisuus, ylirasitus tai turvallisuus ohjeiden noudattamattomuus. On myös mahdollista, että ulkopuolinen henkilö ilmestyy yllättäen suorituspaikalle ja että juoksija törmää tähän. (Aalto 1981, 242.)
Suurin osa pehmytkudosvammoista voidaan välttää valmennuksellisilla keinoilla. Valmennuksellisia syitä pehmytkudosvammoihin voivat olla muun muassa
- Venyttelyn puutteellisuus tai puuttuminen
- Harjoittelun tehon nopea kasvattaminen
- Harjoittelun ylikuormittavuus
- Peruskunnon riittämättömyys
- Suoritustekniikan puutteellisuus
- Tuki- ja liikuntaelimistön rakenteellisten heikkouksien huomioimattomuus
- Urheilijan psyykkisistä ominaisuuksista johtuva vamma-alttius. (epävakaus, vihamielisyys, ylemmyydentuntoisuus) (Aalto 1981, 242-243.)
Pehmytkudosvamman oireet voivat olla sen alkuvaiheessa epämääräiset, mutta oikea diagnoosi on hoitovasteen kannalta tärkeä. Pehmytkudosvamman välittömään, 30 sekunnin kuluessa aloitettavaan ensihoitoon kuuluvat kylmä-, kohoasento- ja puristushoito. Kylmähoidon pisin sallittu kesto on 30 minuuttia ja se toistetaan tarvittaessa 3-4 tunnin välein. Hieronta pahentaa vammaa, mutta lääke- tai leikkaushoito voidaan käyttää tilanteen niin vaatiessa. Pehmytkudosvamman paranemista nopeutetaan kylmähoitovaiheen jälkeen lämpöhoidolla ja kontrolloiduilla liikkeillä ja venytyksillä. (Aalto 1981, 241-242.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Aalto, Timo. 1981. Valmennuksen ohjelmointi. Jyväskylä: Oy Scandia kirjat Ab. Saatavuus: paidaton juoksija oulu yksityiskokoelma.
