Kestävyyslajin valmentaminen

Kestävyyslajin valmentaminen on kestävyysurheilijan suorituskyvyn pitkäaikaista ja määrätietoista rakennus- ja kehitystyötä. Kestävyyslajin valmentamisen tavoite on rakentaa ensin peruskestävyys ja sen jälkeen pitkäkestoisessa rasituksessa vaadittava vauhtikestävyys. Fyysisen kestävyyden rinnalla rakennetaan samanaikaisesti henkistä kestävyyttä. (Kantola 1988, 258-259.)

Kestävyysvalmennuksen keskeisiä tekijöitä ovat muun muassa urheilijan luonteen kasvattaminen ja riittävä harjoitusmäärä. Muita kestävyysvalmennuksen edellytyksiä ovat muun muassa:

1. Lahjakkaat, lajirakkaat ja sitkeät urheilijat
2. Kilpailuhengen ja -valmiuksien rakentaminen
3. Innostava ja tavoitteellinen valmennus ja valmentautuminen
4. Urheilijan oikea asenne. (Kantola 1988, 259.)

Kestävyysvalmennuksen taitovalmennukseen kuuluu puhtaan suoritustekniikan luominen mahdollisimman aikaisin perusteellisella taitoharjoittelulla sekä automaation säilyttäminen suoritusrasituksesta ja -väsymyksestä huolimatta. Taitovalmennuksen muita lajille tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa:

1. Liikkuvuus ja suorituksen rentouden säilyttäminen rasittuneena
2. Luovuus sekä teknologian ja uusimman valmennustiedon yhdistäminen
3. Taloudellisuus ja suoritusteho
4. Tehokkaat opetusmenetelmät ja kärsivällisyys. (Kantola 1998, 259.)

Kestävyyslajin urheilijalle ovat eduksi perityt kestävyysominaisuudet, lihaskestävyys ja valmius määrätietoiseen harjoitteluun. Harjoittelun tavoite on suoritusautomaation muokkaaminen taloudelliseksi ja tehokkaaksi. (Kantola 1988, 259.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Kantola, Heikki. 1988. Erilaisten lajien valmentaminen. Teoksesta Suomalainen valmennusoppi. Jyväskylä: Suomen Olympiakomitea.