Polkupyöräonnettomuuksille altistava tekijät jakautuvat liikenneympäristöstä, polkupyörän kunnosta sekä polkupyörän kuljettajasta ja hänen liikennekäyttäytymisestään aiheutuviin riskeihin. Polkupyörän kuljettajan ajokelpoisuutta tai liikennesääntöjen tuntemusta ei valvota järjestelmällisesti. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 528-529.)
Kaatuminen ja törmäys (muun muassa liikennemerkkiin, muuhun ajoneuvoon, jalankulkijaan tai koiraan) ovat tavallisimmat polkupyöräonnettomuudet. Liikenneympäristön riskitekijöitä ovat muun muassa :
- Autonkuljettajan suoritus-, havainto- ja arviointikyvyn puutteet (muun muassa alkoholi, lääkkeet, huumausaineet, väsymys, sairaudet, näön häiriöt, vanhuus)
- Autonkuljettajan tieliikennelain vastainen toiminta ja piittaamattomuus
- Ajoneuvoliikenne kevyenliikenteenväylällä
- Polkupyöräliikenne ajoradalla
- Tien epätasaisuus, pehmeys tai liukkaus (öljy, vesi, lumi, jää, siitepöly, lehdet, sora, hiekka , kivi tms., jne.)
- Pimeys
- Autoliikenteen nopeus. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 529 ja 531.)
Vastuu polkupyörän kunnosta on sen kuljettajalla . Polkupyörän kuntoon liittyviä riskitekijöitä ovat muun muassa:
- Vaikea hallittavuus (tasapainon ylläpito)
- Vaikea havaittavuus (nopea liikkuminen, pieni koko, valojen ja heijastinten puute tai virheellisyys)
- Hitaus autoliikenteeseen nähden ja nopeus jalankulkijoihin nähden
- Mekaaninen vika tai renkaan lukkiutuminen (voi johtaa kuolemaan). (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 529-530.)
- Polkupyörän kuljettajan suoritus-, havainto- ja arviointikyvyn puutteet (muun muassa alkoholi, lääkkeet, huumausaineet, väsymys, sairaudet, näön häiriöt, lapsuus tai vanhuus)
- Liiallinen tilannenopeus ja liikenteen seuraamisen ja ennakoinnin laiminlyönti
- Varomattomuus, arviointivirhe tai muu inhimillinen syy
- Polkupyörän kuljettajan tieliikennelain vastainen toiminta ja piittaamattomuus
- Vaikea havaittavuus (nopea ja hiljainen liikkuminen, pieni koko, valojen ja heijastinten puute tai virheellisyys)
- Riskialttiiden reittien käyttäminen (moottoriajoneuvoliikenteen seassa liikkuminen)
- Vieraan esineen tai raaja joutuminen pinnojen tai ketjun väliin
- Pyöräilykypärän käyttämättömyys. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 529-531.)
Polkupyöräonnettomuuksia voidaan vähentää muuttamalla polkupyöräilijöiden liikennekäyttäytymistä turvallisemmaksi. Tämä tavoite on erittäin vaikeasti saavutettavissa. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 531.)
Pyöräilykypärän käyttö on Suomessa vielä uusi asia ja sitä vieroksutaan. Vakavaan aivovammaan riittää kaatuminen ajonopeuden ollessa hidas ja valtaosa (61%) kuolemaan johtaneista polkupyöräonnettomuuksien vammoista on pään vammoja. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 530 ja 532.)
Pään vamma on lapsilla keskimääräistä yleisempi. Jokaista polkupyöräonnettomuudessa kuollutta kohden on ainakin yksi vaikean aivovamman saanut. Lapsena hankittu aivovamma vaikeuttaa elämää mahdollisesti 70-90 vuotta. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 530 ja 532.)
Pohdinta: Oulussa polkupyöräilijät eivät piittaa omasta eivätkä muidenkaan liikenneturvallisuudesta. Lähteenä käytetty kirja on 18-vuotias, joten ei oululaisten pyöräilijöiden asenne ei ole mitään uutta auringon alla.
Katso myös:Pyöräilijän kokemat "viidakon lait"
KIRJALLISET LÄHTEET:
Huttunen, Jussi, Simonen, Olli, Kangasniemi, Irmeli & Paajanen-Mannila, Anita (toim.). 1991. Suomalainen lääkärikeskus osa 4. Espoo: Weilin+Göös. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto: Karjasillan toimipiste.
