John Akii-Bua on ugandalainen 400 metrin aitajuoksija. Kenny Moore kertoo hänestä kirjassaan Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Tämä kirjoitus kertoo Akii-Buan juoksuharjoittelua koskevista ajatuksista.
Ennen kilpailua 1972 olympiakisoissa Akii-Buan mielialat vaihtelivat, mutta ennen lähtöä surullisuus vaihtui päättäväisyydeksi. Ennen lähtöä Akii-Bua tanssi radallaan ja tervehti iloisesti katsomossa olevia ystäviään. (Moore 1984, 76 ja 83.)
Juostessaan maailmanennätyksen 47,8 Akii-Buaa vastaan olivat viikkoa aikaisemmin poistetun hampaan haavakipu, välierissä aitaan osuneeseen polveen tullut vamma, tiukkakaarteinen sisärata, kontakti kuudenteen aitaan, oikealla jalalla aitomisesta johtuva 4 metrin lisämatka ja Münchenin Mexico Cityä paksumpi ilma. (Moore 1984, 82 – 83.)
Akii-Bua harjoitteli enemmän kuin harjoitusohjelma edellytti pyrkiessään tavoitteeseensa. Hän oli Münchenissä muistutus ilosta surua ja masennusta tulvivassa maailmassa ja vastakohta muille urheilijoille ja siten samalla esimerkki. Olosuhteet olivat häntä vastaan, mutta miehen lujuus oli kunnioitettava. (Moore 1984, 83 ja 88.)
Pohdinta: Iloinen ja tyyni mieli auttaa kestämään olosuhteet. Juokseminen on mielentila.
PAINETUT LÄHTEET:
Moore, Kenny. 1984. Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Suomentanut Matti Hannus. Hämeenlinna: Karisto. (Lainattu Oulun kaupinkirjasto maakuntakirjasto, Karjasillan toimipiste).
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten