Derniarianin mukaan juoksija miettii usein sitä, voiko hän jonkun syyn perusteella pitää ylimääräisen lepopäivän tai vaikka viikon. Mutta kun ihmisestä on kehittynyt juoksija, hän ei jätä harjoittelemista tekemättä. (Pekola 2003, 10.)
Derniaranin mukaan harjoitteleva juoksija tarkkailee alati itseään ja ympäristöään. Hän arvio fyysisiä ja henkisiä voimavarojaan. Muiden ihmisten ajatukset ja mielipiteet, heidän tulotasonsa, ulkonäkönsä tai lahjakkuuntensa ovat juoksijan kannalta samantekeviä. (Pekola 2003, 10.)
Kun ihminen on juoksija, hän harjoittelee, koska se pitää hänet kiinni elämässä. Itsekurin avulla hän estää harjoitusten laiminlyönnin. (Pekola 2003, 10.)
Pohdinta: Juoksija vai juoksentelija, kas siinapä kysymys! Ja onko liikunnan täysin laiminlyönyt henkilö sitttenkin sydämessään juoksentelija, jonka harjoittelua on siirretty päivä kerrallaan eteenpäin. ("Miten projekti voi viivästyä vuoden? Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan, päivä kerrallaan...)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Pekola, Tapio (toim.). 2003. Maraton. Forssa: Juoksija-lehti.
