Tervamaratonin reitti sula lukuun ottamatta Edenin kohdalla kulkevaa kevyenliikenteen väylää, joka on jätetty auraamatta Hietasaaren lumikylän vuoksi. Muutamassa kohdassa reittiä kirkasta jäätä, joka on muodostunut yöllä jäätyneestä sulamisvedestä. Kestopäällystetyillä reitin osilla juoksupinnalla hiekoitussepeliä. Lämpötila noin miinus 2 Celsiusastetta ja aurinkoista.
Jumaltenrantaa ennen olevassa puistossa keltaista lunta syönyt pyörällä kiilaava herra, jonka agressiivinen liikenneasenne: "Pois alta, risut ja männynkävyt, omistan koko Euroopan!" on kuin jostain kriminaalihermoparantolasta. Sitä se viima tekee, kun pyöräillään ilman kypärää.
Kasarminkadulla ennen vanhan Tervamaratonin 40 kilometrin pistettä, vanha akka koittaa kiilata polkupyörällä ohi, vaikka sanoi: "'Ei minulla ole kiire mihinkään." Otin pienen kiihdytyksen, ja niin vain mummelinkin vauhti kiihtyi, vaikka kevyenliikenteen väylässä on siinä kohdalla pieni nousu. Taisi kuitenkin mummo sanoistaan huolimatta haluta päästä ohi. Ei päässyt.
Ainolan puistossa kulkevalla kevyenliikenteen väylällä polkupyörällä ajava ikääntynyt punatakkinen rouva totesi: "Huh, huh", johon vastasin: "Mikä huh, huh tämä on? Otetaanko pieni kilpailu?" Rouva häkeltyi hieman, ja jatkoin: "No, pyörä kuitenkin lopulta voittaa, moi!" Rouva sanoi "Moi" ja jatkoi pyöräilyään.
Torirannassa brittinainen totesi juoksijasta "no brain." Niinpä, tulla Isosta Britanniasta saakka Suomeen syömään keltaista lunta. Please, don't eat yellow snow, my dear english visitor. Mais, vous êtes gretine, oui?
Tämän päivän keltaisen lumen syöjän moraalinen kultainen ja brittiläisen monarkian kruunujalokivillä koristelu palkintopokaali menee brittinaiselle, joka osoittaa meille kaikille sen, että brittiläinen jalkapallohuligaani voi olla myös nuori, tyylikäs, siisti ja älykkäältä vaikuttava viehättävä nainen. Niinpä, jatketaan harjoituksia.
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten