Juokseminen on ihmiselle, lapselle luonnollinen tapa liikkua. Tämän tavan suomalainen kaupungistunut elämäntapa kitkee tehokkaasti pois tekemällä liikunnasta asian, jota harjoitetaan aikataulujen mukaan tietyssä paikassa. (Vuorimaa 1990, 326.)
Lasten ja nuorten valmentaminen ja harjoittelu noudattaa samoja lainalaisuuksia kuin täysi-ikäisten valmentaminen. Lasten ja nuorten kehittyminen juoksijoina perustuu harjoittelumahdollisuuksien luomiseen, harjoittelun suunnitelmalliseen ohjaukseen ja sen motivointiin. (Vuorimaa 1990, 327.) Kunkin juoksijan henkilökohtainen lahjakkuus on otettava huomioon valmennuksessa ja harjoittelun tulee olla nousujohteista ja ohjattua (Vuorimaa 1990, 335).
Junioriharjoittelun osa-alueet ovat tekniikka ja nopeus, liikkuvuus, voima, aerobinen kestävyys sekä anaerobinen kestävyys. Kestävyysjuoksuharjoittelun rinnalla tulee ylläpitää ja kehittää monipuolisesti myös muuta fyysistä suorituskykyä. (Vuorimaa 1990, 328.)
Junioriharjoittelun jaksot ovat aloittelija-, ensimmäinen erikoistumis- ja toinen erikoistumisjakso. Harjoittelun määrä ja kuormittavuus nousevat juoksijan suorituksellisen ja fyysisen kehityksen myötä. Harjoittelupäiväkirja on tärkeä valmennuksen seurantakeino, josta juoksija hyötyy myöhäisempinä vuosina.(Vuorimaa 1990, 328.)
Junioriharjoittelun juoksuharjoittelu on matkavauhtipohjaista. Matkavauhtipohjaista harjoittelua tuetaan sopivalla määrällä ylimatkaharjoittelua ja alimatkaharjoittelua juoksijan ikä ja kunto huomioiden. (Vuorimaa 1990, 329.) Anaerobista harjoittelua ei saa aloittaa liian aikaisessa vaiheessa koska tehokas aerobinen harjoittelu kehittää parhaiten juoksijan sydäntä. (Vuorimaa 1990, 335 ja 138 - 139).
Nuorten tyttöjen valmentamisessa on otettava huomioon tyttöjen poikia parempi aerobinen kestävyys ja kyky omaksua taitoja sekä tyttöjen poikia heikompi anaerobinen kestävyys. Tyttöjen voimaharjoittelu on järjestettävä oikein. Muutoin tyttöjen harjoittelu vastaa poikien harjoittelua. (Vuorimaa 1990, 335.)
Pohdinta: Lapsi osaa juosta. Sitten tarhatäti kieltää juoksemisen. Sen jälkeen ala-asteen opettajatäti, sitten yläasteen opettajatäti. Sitten aikuisena ihmetellään, miksei juoksu onnistu.
Juoksemisen voi oppia uudelleen, mutta se vie aikaa monia vuosia. Olisi ollut parempi, etteivät tädit olisi tuhonneet lapsen intoa ja liikunnan iloa. Tänään 21.4.2008 harjoituksen aikana näin nuoren pojan juoksemassa. Mutta pojalle pitäisi olla ohjaaja, muuten juoksijan tiestä tulee kivinen muttei pitkä.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo. 1990. Teoksesta Lasten ja nuorten harjoittelu. Mero, Antti, Vuorimaa, Timo & Häkkinen, Keijo. Jyväskylä: MERO Oy. (Saatavuus: Oulun kaupunginkirjaton maakuntakirjasto; Karjasillan toimipiste)
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten