Tasapainossa oleva valmennus on sitä, että harjoittelua vastaa juuri sama määrä palautumisen mahdollistavaa lepoa. Harjoittelun ylimäärä tuottaa liikarasituksen ja levon ylimäärä matalan suoritustason. (Pekola 2003, 15 – 16.)
Sekä ennen voimakkaita rasitustilanteita että niiden jälkeen on levättävä. Ennakoivaa lepoa ennen kilpailua kutsutaan viimeistelyjaksoksi. Myös ennen kovaa harjoitusta on annettava elimistön kerätä voimia. Myös vaativa harjoitus edellyttää palautumista. (Pekola 2003, 15 – 16.)
Kestävyysjuoksua tulisi harjoitella suhteellisen rennosti. On nukuttava riittävästi ja tulehdussairauksien aikana ei saa harjoitella. Ikääntymisen aiheuttama elimistön palautumisajan piteneminen on otettava huomioon. Ammattijuoksijan on pidettävä 2 kuukauden kevyempi kausi vuosittain. Juoksija voi harjoittelunsa pienemmän rasittavuuden johdosta juosta ilman tätä vähempikuormituksellista kautta. (Pekola 2003, 16 – 17.)
Leonardo da Vincin mukaan loputon puurtamisesta on seurauksena harkintakyvyn katoaminen. Stressi tekee tyhmäksi. Lepo palauttaa arvostelukyvyn. (Pekola 2003, 17.)
Pohdinta: Riittävän kovan harjoittelurasituksen ja ylirasituksen välinen raja on ohut. Ylirasituksen aikana elimistö pyrkii korjaamaan rasitusstressin stressihormonituotannolla, ja niistä johtuen ylirasituksen merkit peittyvät. Jos tätä ei tunnista, kudoksiin syntyy rasitusvammoja, ja näin harjoitteluun seuraa pakollinen tauko.
Harjoittelu ja itse kilpailutilanteet olisi osata suunnitella ja vielä läpi maltillisesti. Elimistön ylikuormittaminen, ”itsensä repiminen”, voi olla harkittua ja silloin on hyväksyttävä sen seuraukset. Ihmiselle on annettu vapaa tahto.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Pekola, Tapio (toim.). 2003. Maraton. Forssa: Juoksija-lehti.
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten