Maratonjuoksijan juoksutekniikka

Kestävyysjuoksijan juoksutekniikan perusperiaatteet ovat saman kuin lyhyemmillä juoksumatkoilla. Askelparin vaiheistus on sama kaikissa juoksulajeissa. Kestävyysjuoksussa askelparin vaiheiden voimakkuus muuttuu juoksunopeuden vaihdellessa. (Bauersfeld & Schröter 1989, 135.)

Juoksutekniikan tehtävänä on mahdollistaa mahdollisimman suuri vaakasuuntainen juoksunopeus. Tähän pyritään työntövoiman hyväksikäytön parantamisella, jarrutusvoimien vaikutusten pienentämisellä ja askeleen kestoajan pitämisellä samana tai sen pienentämisellä. Juoksunopeus on askelpituuden ja –tiheyden tulo ja se on juoksijalle optimaalinen tietyillä askelpituuden ja –tiheyden arvoilla. (Bauersfeld & Schröter 1989, 68 – 70.)
Juoksun alussa liian suuri nopeus, askeltiheys ja –pituus johtavat urheilijan huonovointisuuteen ja suorituskyvyn sekä tuloksen alenemiseen. Juoksijan väsyminen johtaa askelpituuden lyhenemiseen ja nopeutta pidetään yllä yleensä lisäämällä askeltiheyttä. Voimakkaassa väsymystilassa sekä askeltiheys että –pituus heikkenevät, jolloin nopeus heikkenee huomattavasti. (Bauersfeld & Schröter 1989, 133 – 134.)

Kestävyysjuoksussa pääsääntöisesti juosta suhteellisen tasaisella taloudellisella askeleella ja tasaisella rytmillä joka ei sisällä pysähdysvaiheita. Juoksijan tulee myös harjoitella juoksutempon muutoksia, jotta hänellä on sensoriset valmiudet muuttaa juoksunopeutta kilpailussa. (Bauersfeld & Schröter 1989, 134.)

Kestävyysjuoksun aikana säästetään energiaa rentoutumalla ja pitämällä rentona lihakset jotka eivät osallistu juoksuliikkeeseen. Väsyneenä ja vauhtia lisättäessä voivat käsien, niskan ja hartioiden lihakset jännittyä, joka nopeuttaa väsymyksen kehittymistä. Jalkalihakset on pidettävä rentoina jalkojen lentovaiheessa. (Bauersfeld & Schröter 1989, 134 – 135.)

Juoksijan pituuden ja jalkojen pituuden suhde askelmäärään, askeltiheyteen ja askelpituuteen tietyssä nopeudessa on mittari, jolla voidaan arvioida juoksun taloudellisuutta. Askelta kuvaavien lukuarvojen muutosten perusteella voidaan arvioida lajinopeusvoiman ja voimakestävyyden tasoa. (Bauersfeld & Schröter 1989, 134.)

Kestävyysjuoksun tekniikan perusharjoittelussa hiotaan yleistä juoksutekniikkaa. Lajin erikoistavassa ja huipputason harjoittelussa kehitetään vauhti- ja kestävyysjuoksun erityisominaisuuksia kuten esimerkiksi ajantuntoa, optimaalista juoksutekniikkaa ja juoksunopeuden muuttamista. (Bauersfeld & Schröter 1989, 136.)

Kestävyysjuoksussa hyvä suoritus perustuu hyvin koordinoituun, taloudelliseen ja teknisesti puhtaaseen juoksutekniikkaan. Hyvä juoksutekniikka on kyettävä ylläpitämään myös juoksun loppuvaiheeseen kuuluvan voimakkaan rasituksen aikana. (Bauersfeld & Schröter 1989, 135.)

Pohdinta: Juoksu on tekniikkalaji, vaikka juoksentelijat muuta luulevat. Kaikki ovat kirjoitustaitoisia, mutta harva meistä on Jari Tervo, Ernest Hemmiway tai William Shakespeare.

Katso myös:
Rullaava juoksuaskel

KIRJALLISET LÄHTEET:
Bauersfeld, Karl-Heinz & Schröter, Gerd. 1989. Yleisurheiluvalmennuksen perusteet. Jyväskylä: Valmennuskolmio Oy. (Saatavuus: Oulun kaupunginkirjaton maakuntakirjasto; Karjasillan toimipiste)