Grete Waitz on norjalainen maratonjuoksija. Kenny Moore kertoo hänestä kirjassaan Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Tämä kirjoitus kertoo Waitzin juoksuharjoittelua koskevista ajatuksista.
Juokseminen on Waitzille elämäntapa. Hän on huomannut että ne jotka eivät harrasta juoksua, eivät pysty ymmärtämään juoksemisen merkitystä juoksijalle. (Moore 1984, 204.)
Waitz on luonteeltaan itsenäinen ja päättäväinen. Hän valmistautuu tärkeiksi kokemiinsa asioihin huolellisesti ja tahtoo juosta oman itsensä vuoksi, jotta voisi tuntea olevansa vapaa. ”Olen löytänyt omat harjoitusmuotoni ja haluan pysyä niissä.” (Moore 1984, 207.)
Waitzin mukaan kilometrimäärät eivät ratkaise juoksijan juoksuaikojen kehitystä maantiejuoksussa. Juoksuvauhti syntyy rytmistä, joka syntyy rata- ja nopeusharjoituksista. Pelkät pitkät lenkit eivät kehitä juoksijaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kaksi 10 kilometrin harjoitusta on Waitzin mukaan parempi kuin yksi 20 kilometrin harjoitus. (Moore 1984, 208 – 209.)
Waitzin mukaan urheilijalla juoksee joko kaikkensa antaen tai vain omaksi huvikseen. Kilpaurheilu on kovaa ja se sekä kilpakuntoon tähtäävät harjoitukset vaativat tehokkuutta. (Moore 1984, 206.)
Waitzia pidettiin urheilijana, joka ositti muille, miten todelliset urheilijat harjoittelevat. Häntä kuvattiin taipumattomaksi erinomaisuuden symboliksi, jonka ominaisuuksia ovat viileä viehätysvoima, kimmoisa kovuus ja keskittyneisyys. (Moore 1984, 208.)
Pohdinta: Turska, öljy ja Waitz: Norjan lahjat ihmiskunnalle. Mikseivät suomalaiset naiset ole kuin Waitz, todellisia urheilijoita?
PAINETUT LÄHTEET:
Moore, Kenny. 1984. Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Suomentanut Matti Hannus. Hämeenlinna: Karisto. (Lainattu Oulun kaupinkirjasto maakuntakirjasto, Karjasillan toimipiste).
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten