Maratonjuoksijan psyykkinen kestävyys

Maratonjuoksijan psyykkinen kestävyys on tekijä, joka parantaa mahdollisuuksia menestyä kilpailussa. Sen tärkeimmät tekijät ovat itseluottamus, kovuus itseään kohtaan ja riskivalmius. Nämä kolme tekijää ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. (Bauersfeld & Schröter 1989, 132 – 133.)

Juoksijan tulee olla vakaa itseluottamus niin voittaessaan kuin hävitessään tai silloin, kun harjoittelu ei etene suunnitelmien mukaisesti. Juoksijan periksi antamattomuus tarkoittaa sitä, että juoksijalla on tahto ja kyky toteuttaa vaaditut kilometrimäärät vaaditulla juoksunopeudella. (Bauersfeld & Schröter 1989, 132 – 133.)

Juoksijan psykofyysinen haasteeseen vastaamiskyky suuren esikuormituksen jälkeen ja väsyneenä tarkoittaa juoksijan kykyä taistella voitosta juoksun loppuvaiheessa tai sen kestäessä. Tätä kykyä tarvitaan muun muassa muiden juoksijoiden vauhdinlisäyksessä mukana pysymisessä, omassa vauhdinlisäyksessä, omassa ”hyökkäävässä” vauhdinlisäyksessä ja loppukirissä. (Bauersfeld & Schröter 1989, 133.)

Juoksijan riskivalmiudella tarkoitetaan juoksijan kykyä sietää epävarmuutta toteuttaessaan omaa juoksutaktiikkansa. Juoksutaktisia keinoja ovat muun muassa kova alkuvauhti, yllättävät vauhdinlisäykset muiden kilpailijoiden jättämiseksi, loppukirin pituus ja sen vauhti tai ”hyökkäävä” juoksutyyli kilpailun alusta alkaen tai sopivassa tilanteessa kilpailun aikana. Yleensä kilpailutilanteeseen liittyy epäilys omista voimista ja siitä, mitkä ovat muiden kilpailijoiden voimavarat ja taktiikka on toteutettava ”ottaen kaikki irti”. (Bauersfeld & Schröter 1989, 133.)

Juoksijan kovuus itseään kohtaan tarkoittaa jatkuvaa rasituksenkestovoimaa ja/tai tahdonponnistusvoimaa. Tahdonponnistusvoima tarkoittaa kykyä ottaa itsestään ”irti kaikki.” (Bauersfeld & Schröter 1989, 133.)

Juoksijan psyykkistä kestävyyttä voidaan kehittää näyttötilanteessa, johon osallistuu samantasoisia urheilijoita. Näyttötilanteessa tehdään havaintoja itsestä ja muista kilpailijoista, ja niiden perusteella muodostetaan realistinen ja emotionaalinen kuva itsestä ja muista kilpailijoista. Oma ja muiden juoksijoiden tilannesidonnainen toimintatapa on pyrittävä hahmottamaan. (Bauersfeld & Schröter 1989, 132.)

Juoksijan on kyettävä kestämään fyysistä ja psyykkistä kuormitusta juoksuharjoittelun kestävyys- ja vauhtikestävyysharjoituksissa sekä erityisesti kilpailutilanteessa. Juoksijan tulee osata asettaa juoksemisen tavoitteet ja juoksussa noudatettava taktiikka itsenäisesti kanssakilpailijoista kerättyjen tietojen ja havaintojen perusteella. (Bauersfeld & Schröter 1989, 132.)

Pohdinta: Ei ole helppoa juoksijan elämä, ei. Tieto lisää tuskaa.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Bauersfeld, Karl-Heinz & Schröter, Gerd. 1989. Yleisurheiluvalmennuksen perusteet. Jyväskylä: Valmennuskolmio Oy. (Saatavuus: Oulun kaupunginkirjaton maakuntakirjasto; Karjasillan toimipiste)