Anaerobinen kynnys on lihaksen hapenkulutuksen tila, jonka ylitettyään se ei enää saa riittävästi happea toimiakseen aerobisesti. Anaerobisen kynnyksen ylitettyään lihaksen toiminta perustustuu niin sanottuun "happivelkaan." (Pekola 2003, 132.)
Harjoittelu nostaa hapenottokykyä ja samalla myös anaerobista kynnystä. Anaerobisen kynnysvauhdin perusteella voidaan yleensä tarkasti arvioida juoksijan saavutettavissa oleva maratonaika. (Pekola 2003, 132.)
Anaerobista kynnystä korotetaan 1 - 2 harjoituksella viikossa. Harjoitus voi olla joko vauhtikestävyysharjoitus tai sitten kiriharjoitus. Kiriharjoitus sopii vain rutinoituneille juoksijoille. (Pekola 2003, 132.)
Kiriharjoittelussa vedot ovat kilometrin pituisia. Juoksijan kunto vaikuttaa kiriharjoituksen toistojen lukumäärään, kirin vauhtiin sekä kirien väliseen palautumisaikaan harjoituksen aikana. Esimerkiksi tavoiteajalla 4.15 toistojen lukumäärä on 4, aika 5.00 minuuttia ja palautumisaika 5.oo. Tavoiteajalla 2.20 toistojen lukumäärä on 12, aika 3.05 ja palautumisaika 1.45. (Pekola 2003, 132.)
Pohdinta: Anaerobista kynnystä korottavat harjoitukset ovat raakoja ja kuluttavia. Mutta kivoja, tottakai. Ennen harjoitusta on oltava palautumista, sen aikana on oltava palautumista ja sen jälkeen on oltava palautumista juoksijan kunnon mukaan. Kaikkihan tämän tietää.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Pekola, Tapio (toim.). 2003. Maraton. Forssa: Juoksija-lehti.
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten