Bill Rodgers on amerikkalainen maratonjuoksija. Kenny Moore kertoo hänestä kirjassaan Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Tämä kirjoitus kertoo Rodgersin juoksuharjoittelua koskevista ajatuksista.
Rodgersin mukaan keskeyttäminen ei ole häpeällistä, mutta maratonin juokseminen huonoissa olosuhteissa on merkki sisukkuudesta. Maraton voi olla pahimmillaan tuskallinen ja ruma kokemus. (Moore 1984, 168 – 169.)
Roggersin mielestä kilpailussa luovuttaminen pelkuruuden vuoksi on häpeällistä. Juoksijan tehtävä on antaa vastustajille haaste, vaikka se olisi taktisesti itsemurha. (Moore 1984, 172.)
Voittaessaan New Yorkin 1976 maratonin Rodgers piti kilpailua sivuseikkana. Hän tahtoi tehdä asiat oikein. Voitettuaan hän sanoi: ”Se on nyt ohi. Jonkunhan täytyi voittaa. Se vain sattui olemaan minä.” (Moore 1984, 176.)
Pohdinta: Tasavertaisten kilpailijoiden kilpaillessa on olemassa pikkuasioita, jotka ratkaisevat kilpailun. Voittaja voi olla kuka tahansa osallistujista.
PAINETUT LÄHTEET:
Moore, Kenny. 1984. Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Suomentanut Matti Hannus. Hämeenlinna: Karisto. (Lainattu Oulun kaupinkirjasto maakuntakirjasto, Karjasillan toimipiste).
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten