Roger Banniter on maileri, joka alitti ensimmäisenä 4 minuutin haamurajan maililla. Kenny Moore kertoo hänestä kirjassaan Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Tämä kirjoitus kertoo Bannisterin juoksuharjoittelua koskevista ajatuksista.
Alitettuaan 4 minuutin ajan maililla Bannister pyörtyi maaliviivan jälkeen. Syy tähän oli liian vähäinen harjoittelu. Bannisterin suhde juoksuun oli niihin aikoihin erittäin intohimoinen, hän kuvaa neljän minuutin mailia urheilijan Mount Everestiksi. Neljän minuutin maili oli ”elämän voimakkuutta, iloa taistelusta, vapautta raatamisesta, tyydytystä hengen ja fysiikan hinnalla.” (Moore 1984, 92 – 93.)
Bannisterin arvot urheilussa olivat itsenäisyys ja kohtuus. Nämä hän omaksui opiskellessaan Oxfordissa. Bannister valmensi itse itseään ja hänen mukaansa ”kehittyminen juoksussa riippuu itsekurista, terävästä itsensä tarkkailemisesta ja arvostelukyvystä.” Urheilija, joka valmentaa itse itseään, on itse vastuussa sekä voitosta että tappiosta. Bannisterin mukaan ihanneurheilija ohjaa urheilemistaan eikä anna urheilun ohjata itseään ja on inhimillinen olento. Tosin hänen ennätysjuoksunsa valmensi ja suunnitteli valmentaja Franz Stampfl. (Moore 1984, 93 ja 97.)
Bannisterin mielestä urheilu on eräs inhimillisen ilmaisukyvyn muoto, joka on luonnollista, nautittavaa ja hyödyllistä. Urheilu on verrattavissa taiteeseen, ja se on arvokasta oman itsensä vuoksi. Urheilusta saatava terveys on lisähyöty. Urheilu ei ole ihmelääke tai uskonto, mutta se voi parantaa oikein suoritettuna elämänlaatua. (Moore 1984, 89 – 90.)
Bannisterin mielestä pakkomielteinen asenne urheiluun ei ole hyväksi. Urheilu ei ole hänen mielestään urheilijan koko elämä, jonka eteen tehtävien uhrauksien tulee olla ehdottomia ja kaikenkattavia. (Moore 1984, 103.) Urheilusuorituksen aikana mikään muu ei saisi merkitä mitään. Kun suoritus on ohi, urheilun merkityksen tulisi olla vähäinen. Kilpaileminen on eräs tapa harjoitella keskittymistä. (Moore 1984, 102.)
Bannister ajattelee, että urheilijan tulos muodostuu hänen fysiologisten ja psyykkisten ominaisuuksiensa perusteella. Kukin urheilija yhdistää ne ainutlaatuisella tavalla. Sitten kun onnistutaan laatimaan tapa ennustaa kilpailun voittaja, urheilu lakkaa olemasta. (Moore 1984, 102.) Lapset ja aikuiset tarvitsevat leikkiä. Ilman mahdollisuuksia siihen, heidän henkinen terveytensä kärsii enemmän tai vähemmän. Tärkeintä lasten urheilussa on vaihtelu ja eri yksilö- ja joukkuelajeihin tutustuminen. Näin voi oppia uusia asioita." (Moore 1984, 100 – 93.)
Pohdinta: Urheilu on leikki, mutta totista leikkiä. Leikki on arvokasta itsensä vuoksi, koska ihminen ei ole kone, vaikka jotkut luulevat sen olevan heidän elinikäinen velvollisuutensa.
PAINETUT LÄHTEET:
Moore, Kenny. 1984. Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Suomentanut Matti Hannus. Hämeenlinna: Karisto. (Lainattu Oulun kaupinkirjasto maakuntakirjasto, Karjasillan toimipiste).
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten