Konfutsen mukaan asioiden nopea suorittaminen jättää tulokset vajavaiseksi. Hänen mukaansa myös pienten etujen eteen tehty työ on huono valinta, koska silloin suuret saavutukset jäävät toteutumatta. (Pekola 2003, 10.) Nämä seikat pätevät myös yksilöllisyytensä ymmärtämiseen.
Tiedolla tarkoitetaan asioita, jotka ovat mahdollisia oppia ja jotka voidaan siirtää toiselle henkilölle. Se on ajattelun luokittelemaa ja organisoimaa reaalimaailmaa kuvaavaa kulttuurin eri muodoissa tallentamaa sisältöä. (Pekola 2003, 13.) Tämä tieto kehittyy uusien sukupolvien lisätessä tietoa vanhempaan tietoon.
Ymmärtämisellä tarkoitetaan ihmisen kokemaa intuitiota ja inspiraatiota. Se on henkilökohtainen ominaisuus, jota ei voida siirtää toiselle. Ymmärryksellinen valmentaminen lisää juoksijan henkistä kestävyyttä, kun taas tiedollinen valmentaminen lisää urheilullista osaamista. (Pekola 2003, 12.)
Kestävyysjuoksu on yksi kauneimmista ja pelkistetyimmistä urheilumuodoista. Juoksuharjoitteluun ei kuitenkaan voida antaa jokaiselle juoksijalle soveltuvia ohjeita, koska jokainen juoksija on yksilönsä. Juoksijan yksilöllisyys muodostuu hänen omista fyysistä, henkisistä ja muista piirteistä ja ominaisuuksista. (Pekola 2003, 12.)
Helena Anhava sanoo runossaan ”Naapurin tytöltäkö mallin kysyt”, kokoelmasta Kysy hiljaisuudelta itseäsi (1974), että ”pahinta mitä ihminen itselleen teki on että hän väärensi itsensä.” Hänen mukaansa ihmisen tulee elää elämänsä omien biologisten, psykologisten ja sosiologisten lähtökohtiensa mukaan. (Polkunen, Marttila & Virkkunen 1986, 147 – 148.)
Pohdinta: Ymmärryksen hankkiminen on hidas prosessi. Lasse Virénin harjoittelu ohje voi sopia juoksijalle, mutta silloin on todennäköisesti kyse erittäin epätodennäköisestä sattumasta. Tai juoksija on itse Virén.
Helena Anhavan runoa voi suositella ymmärrettäväksi. Runossa on muitakin hyviä kohtia. Kip kap Suomalaiseen kirjakauppaan, väki! (vitsi, vitsi!)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Pekola, Tapio (toim.). 2003. Maraton. Forssa: Juoksija-lehti.
Polkunen, Mirjam, Marttila, Satu & Virkkunen, Juha (toim.). 1986. Tämän runon haluaisin kuulla. Helsinki: Tammi.
Onhan yhä jaloviinaa
13 vuotta sitten