Kylmäselviytyminen

Vastuuvapautus: Tämä kylmäselviytymistä koskeva kirjoitus ei siirrä vastuuta juoksuvarusteiden valinnasta tai muusta juoksuun liittyvästä valinnasta artikkelin lukijalta artikkelin kirjoittajalle. Kukin henkilö vastaa itse omasta terveydestään.

Ihminen on puolitrooppinen eläin, jonka kehon sisäisen lämpötilan ylläpito on sopeutunut noin 30 Celsius-asteeseen. Tässä lämpötilassa kehon sisäinen lämpötila voidaan vaivattomasti ylläpitää levossa ja ilman vaatetusta. (Karjalainen, Tola, Tola, Turpeinen, Valvanne, Waris & Westerlund 1971, 86.) Useimmilla maapallon alueilla ihminen käyttää vaatusta suojaamaan elimistöä kylmyydeltä, koska hänen kehonsa muoto ja karvapeitteen vähäisyys on epäedullinen elimistön lämmönsäilytyksen kannalta (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1990, 321.)

Ihmisen selviytyminen puolitrooppisia oloja kylmemmissä olosuhteissa perustuu elimistön lämmöntuotantoon ja keinoihin, joilla elimistö estää tuottamansa lämmön häviön. Jos vaatetus pysyy samana, ihmisen olo on miellyttävä kun hän istuu 20 Celsius-asteen lämmössä, kävelee reippaasti 5 Celsius-asteen lämmössä tai juoksee 20 Celsius-asteen pakkasessa. (Karjalainen, Tola, Tola, Turpeinen, Valvanne, Waris & Westerlund 1971, 86.)

Ihminen on tasalämpöinen eläin, jonkan elimistön ydinlämpö pysyy melko vakiona. Elimistön eri osien ihon lämpötilat voivat vaihdella. Ihon pintalämpötilan vaihtelu on pienin pään alueella, vaihtelun suuruus kasvaa järjestyksessä vartalo, käsivarret ja reidet, käsi ja jalkaterä. Kahden viimeksi mainitun kehonosan pintalämpötila on suojaamattomana vain hieman korkeampi kuin ympäristön lämpötila. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1990, 321).

Keho säilyttää olemassa olevaa lämpöä pienentämällä ihon pinta-alaa käpertymällä kokoon. Ihon pintaverisuonten sulkeutuminen kylmässä voi laskea veren virtauksen viidennekseen tai vähempäänkin normaalista, jolloin ihosta tulee lämpöä säilyttävä lämpöeriste. Ihonalainen rasvakerros voi tehostaa tämän eristeen tehokkuutta. (Karjalainen, Tola, Tola, Turpeinen, Valvanne, Waris & Westerlund 1971, 86–87.) Raajojen vastavirtausperiaatteella toimiva verisuonitus suojaa kehon ydinlämpötilaa. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1990, 321).

Elimistön fyysisen kuormituksen muutos ei vaikuta paljoakaan pään alueen verenkiertoon. Pakkasella pään iho on tehokas lämmönluovuttaja ja koska aivot samoin kuin muukin hermosto ovat herkkiä sekä kylmälle että lämmölle, pään suojaaminen kylmissä olosuhteissa on välttämätöntä. Päähine vaikuttaa suuresti elimistön lämpötasapainoon kylmissä olosuhteissa. Kuuma auringonpaiste voi samojen perusteiden pohjalta aiheuttaa lämpöhalvauksen. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1990, 321.)

Ihmisen ihon lämpöhukan suuruuteen vaikuttaa myös ihon kanssa kosketuksissa olevan väliaineen lämmönjohto-ominaisuudet. Paikoillaan pysyvä ilma siirtää lämpöä heikosti, liikkuva ilma sitä enemmän mitä nopeammin se liikkuu ja vesi paikallaan pysyessäänkin erittäin tehokkaasti. Hiukan yli kahden sekuntimetrin tuuli jäähdyttää 8 kertaa tehokkaammin kuin tyyni ilma. (Karjalainen, Tola, Tola, Turpeinen, Valvanne, Waris & Westerlund 1971, 87.) Vesi on lämmönjohto-ominaisuuksiltaan 10-kertainen vastaavan lämpöiseen ilmaan verrattuna.

Oleskeltaessa kylmässä ympäristössä tuuli tehostaa ilman jäähdytysvaikutusta kuljettamalla pois kehon lämmittämää ilmaa. Jos tyynen ilman lämpötilat ovat 0, -5, -10, -15 ja -20 Celsius-astetta, niin tuulen nopeuden ollessa 2 metri/sekunnissa liikkuvan ilman jäähdyttävä vaikutus muunnettuna tyynen ilman lämpötiloiksi on -2, -7, -12, -17 ja -23 Celsius-astetta. Tuulen nopeuden ollessa 7 metri/sekunnissa liikkuvan ilman jäähdyttävä vaikutus muunnettuna tyynen ilman lämpötiloiksi on -11, -17, -25, -32 ja -38 Celsius-astetta. Tuulen nopeuden ollessa 11 metri/sekunnissa liikkuvan ilman jäähdyttävä vaikutus muunnettuna tyynen ilman lämpötiloiksi on -16, -23, -31, -38 ja -46 Celsius-astetta. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1990, 321-322.)

Vaatetuksen lämmöneristys on suoraan riippuvainen vaatetuksessa olevien kuitujen välisestä ilmasta. Ihanteellinen kylmävaatetus estää elimistön liian lämpenemisen liikuttaessa ja muodostaa tehokkaan eristyksen silloin, kun keho on lepotilassa. (Karjalainen, Tola, Tola, Turpeinen, Valvanne, Waris & Westerlund 1971, 88.) Kerrospukeutumisella tarkoitetaan useiden vaatekappaleiden yhdistelemistä niin että vaatetuksen avulla saadaan sidottua ihon lähelle riittävän suuri ilmamäärä lämmöneristeeksi. Ihon pinnalle tai ihoa koskettavaan tekstiiliin jäävä kosteus aiheuttaa paleltumavaaran. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1990, 322.)

Paleltumien syntymisen välttäminen on paras keino kehon terveyden ylläpitämiseksi. Paleltumariski on muistettava aina ottaa huomioon silloin kun liikutaan viileissä tai kylmissä olosuhteissa. (Karjalainen, Tola, Tola, Turpeinen, Valvanne, Waris & Westerlund 1971, 89.)

Pohdinta: Ulkona liikuttaessa ihon lämmönluovutukseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat kosteus, lämpötila ja tuuli. Lisäksi ihon lämpötilaan vaikuttaa muun muassa auringon suora säteily. Miinus 10 Celsius-astetta pakkasta voi olla kevätauringossa mukava lämpötila, kun taas nolla Celsius-asteisessa lumisateessa juokseminen voikin olla jo paljon koleamman tuntuista jo ihonkin kostumisen vuoksi.

Tehokas lihastyö eli jatkuva liikkuminen on myös edellytys kylmälajien harrastamiseen. Avantouinnissa elimistön lämpöhukka on niin voimakasta, että elimistön hapenottokykyä kehittävää harjoitusta ei voida ajallisesti toteuttaa. Jos harrastaa kylmäjuoksua, on kuunneltava elimistön reaktioita, pelkkä lämpömittari ei kerro elimistön kylmäkestävyyden rajaa. Elimistön kylmänsietoa voidaan josssakin määrin kasvattaa totuttelemalla kylmiin olosuhteisiin, vaikkakin elimistö ei koskaan varsinaisesti "totu" kylmään.

Lämpöä haihduttavan pinta-alan suuruus vaikuttaa lämpöhukan suuruuteen. Tämän johdosta asianmukaisesta materiaalista valmistettu juoksuhuppu voi olla pipoa parempi juoksuvaruste, koska pienemmän ihoalueen lämpimänä pitäminen on keholta helpompaa kuin suuremman ihoalueen. Kaikki armeijan käyneet muistavat kai sen, että karvalakkia ei saa riisua pakkasella (Tikkakoski on sitten hieno paikka, vai mitä?).

Valmistauduttaessa liikkumiseen kylmässä on hyvä etukäteen selvittää voimassa olevat hoitosuositukset paleltumien ja muiden kylmävammojen hoitoon. Vammojen estäminen on kuitenkin kaikkein halvin ja miellyttävin tapa toimia, kuten tilanne on urheiluvammojen kannalta yleensäkin.

Henkilön keho voi kuitenkin olla fyysisiltä ja fysiologisilta ominaisuuksiltaan kylmäselviytymisen kannalta heikko, että paidatonta juoksua ei tule syytä harkita harrastukseksi. "Älkää tehkö tätä kotona" –varoitus koskee näitä henkilöitä.

Vastuuvapautus: Tämä kylmäselviytymistä koskeva kirjoitus ei siirrä vastuuta juoksuvarusteiden valinnasta tai muusta juoksuun liittyvästä valinnasta artikkelin lukijalta artikkelin kirjoittajalle. Kukin henkilö vastaa itse omasta terveydestään.

PAINETUT LÄHTEET:
Huttunen, Jussi, Simonen, Olli, Kangasniemi, Irmeli & Paajanen-Mannila, Anita (toim.). 1990. Suomalainen lääkärikeskus osa 5. Espoo: Weilin+Göös.

Karjalainen, Aino, Tola, Jaakko S., Tola, Sakari, Turpeinen, Kaisa, Valvanne, Leena, Waris, Pekka & Westerlund, Antero. 1971. Ihminen, luonnon mestariteos. Helsinki: Oy Valitut Palat – Readers Digest Oy.