Alkoholi

Alkoholi (tavallisesti etanoli tai etyylialkoholi, C₂H₅OH) on orgaaninen yhdiste, jonka rakenteessa on yksi tai useita hydroksyyliryhmiä. Alkoholijuomat ovat nautintoaineita, jotka sisältävät etanolia. Alkoholin tislaustaidon uranuurtajia ovat arabit, intialaiset ja kiinalaiset. (Tiainen, Väänänen, Mäkelä, Mäkinen & Pöyhönen 1983, 33.)

Lihakset eivät voi käyttää alkoholin sisältämää energiaa energianlähteenä ja alkoholin palamiseen tarvittava energia on pois lihasten käytöstä. Elimistössä oleva alkoholi estää hiilihydraattien ja rasvojen käytön energianlähteenä. Alkoholin energia aiheuttaa yleensä keskivartalolihavuutta. (Murphy 2005, 131.)

Suomessa viime vuosikymmeninä lehdistö on ollut luomassa alkoholin ja urheilun kuulumisesta yhteen. Useat lyhyiden suoritusten urheilijat ovat muodostaneet tavaramerkikseen hallitsemattoman alkoholinkäytön. (Pekola 2003, 14.)

Alkoholin käytöllä ei ole myönteisiä terveysvaikutuksia. Urheilijan harjoitusten teho ja kilpailutuloksen heikkenevät alkoholin käytön seurauksena muun muassa seuraavista syistä:

1. Hermoston ja lihaksiston koordinaatio heikkenee
2. Verenkiertoelimistön teho ja urheilijan psyykkistä tila heikkenevät
3. Elimistön verensokerivarastot tyhjenevät
4. Maitohapon poistumisen elimistöstä estyy. (Kiviranta 1980, 176-177.)

Alkoholin käyttöä harjoituksissa tai kilpailutilanteissa tulisi välttää. Alkoholin vähäistä runsaampi heikentää suorituksen tasoa kaikissa lajeissa. Alkoholin nauttimista seuraavana päivänä suorituskyky voi olla heikentynyt alkoholin verensokeria alentavan vaikutuksen vuoksi. (Eriksen, Mellstrand, Peterson, Renström & Svedmyr 1987, 321 - 333)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Eriksen, Bengt O, Mellstrand, Tore, Peterson, Lars, Renström, Per & Svedmyr, Nils. 1987. Urheilijan terveydenhuolto. Jyväskylä: Valmennuskolmio.
Kiviranta, Eero. 1980. Urheilufysiologian perustieto. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab.
Murphy, Sam. 2005. Nykynaisen kuntokirja. Suomentanut Taina Wendorf. Singapore: Karisto. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto, maakuntakirjasto.
Pekola, Tapio (toim.). 2003. Maraton. Forssa: Juoksija-lehti.
Tiainen, Jorma, O., Väänänen, Juha, Mäkelä, Pekka, Mäkinen, Raili & Pöyhönen, Otto (toim.). 1983. Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus ja PA Norstedt & Söners förlag.

Saunakuolema

Saunakuolema on saunomisen yhteydessä tapahtuva äkillinen menehtyminen. Suomessa arvioidaan tapahtuvan vuosittain 100 saunakuolemaa. (Kiviranta 1980, 170.)

Lämpö kuormittaa elimistöä. Yleensä saunakuoleman syy on verenkiertoelimistön toiminnan häiriö. Altistavia tekijöitä saunakuolemalle ovat muun muassa korkea verenpaine ja alkoholin nauttiminen saunomisen yhteydessä. (Kiviranta 1980, 168-170.)

Sukeltaminen kylmään veteen löylyn jälkeen voi aiheuttaa sydänkohtauksen. Menehtymisriskiä suurentavia tekijöitä ovat alkoholi, sukeltaminen pää edellä, tupakka ja täysi vatsa. Tämä kuolinsyy esiintyy vain Suomessa. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 431 ja Kiviranta 1980, 168-170.)

Katso myös:
Alkoholi
Juoksukuolema

KIRJALLISET LÄHTEET:
Huttunen, Jussi, Simonen, Olli, Kangasniemi, Irmeli & Paajanen-Mannila, Anita (toim.). 1991. Suomalainen lääkärikeskus osa 4. Espoo: Weilin+Göös. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto: Karjasillan toimipiste.
Kiviranta, Eero. 1980. Urheilufysiologian perustieto. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab.

Polkupyöräonnettomuus

Polkupyöräonnettomuus on liikenneonnettomuus, jonka yhtenä osapuolena on pyöräilijän kuljettama moottoroimaton kevyt ajoneuvo, polkupyörä. Polkupyöräonnettomuuden seuraus on joko loukkaantuminen tai kuolema. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 528-532.)

Polkupyöräonnettomuuksille altistava tekijät jakautuvat liikenneympäristöstä, polkupyörän kunnosta sekä polkupyörän kuljettajasta ja hänen liikennekäyttäytymisestään aiheutuviin riskeihin. Polkupyörän kuljettajan ajokelpoisuutta tai liikennesääntöjen tuntemusta ei valvota järjestelmällisesti. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 528-529.)

Kaatuminen ja törmäys (muun muassa liikennemerkkiin, muuhun ajoneuvoon, jalankulkijaan tai koiraan) ovat tavallisimmat polkupyöräonnettomuudet. Liikenneympäristön riskitekijöitä ovat muun muassa :

1. Autonkuljettajan suoritus-, havainto- ja arviointikyvyn puutteet (muun muassa alkoholi, lääkkeet, huumausaineet, väsymys, sairaudet, näön häiriöt, vanhuus)
2. Autonkuljettajan tieliikennelain vastainen toiminta ja piittaamattomuus
3. Ajoneuvoliikenne kevyenliikenteenväylällä
4. Polkupyöräliikenne ajoradalla
5. Tien epätasaisuus, pehmeys tai liukkaus (öljy, vesi, lumi, jää, siitepöly, lehdet, sora, hiekka , kivi tms., jne.)
6. Pimeys
7. Autoliikenteen nopeus. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 529 ja 531.)

Vastuu polkupyörän kunnosta on sen kuljettajalla . Polkupyörän kuntoon liittyviä riskitekijöitä ovat muun muassa:

1. Vaikea hallittavuus (tasapainon ylläpito)
2. Vaikea havaittavuus (nopea liikkuminen, pieni koko, valojen ja heijastinten puute tai virheellisyys)
3. Hitaus autoliikenteeseen nähden ja nopeus jalankulkijoihin nähden
4. Mekaaninen vika tai renkaan lukkiutuminen (voi johtaa kuolemaan). (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 529-530.)

Muut tiellä liikkujat odottavat polkupyöräilijältä tieliikennelain mukaista ennakoitavaa ja muut tienkäyttäjät huomioon ottavaa liikennekäyttäytymistä. Polkupyörän kuljettajasta ja hänen liikennekäyttäytymisestään aiheutuvia riskejä ovat muun muassa:

1. Polkupyörän kuljettajan suoritus-, havainto- ja arviointikyvyn puutteet (muun muassa alkoholi, lääkkeet, huumausaineet, väsymys, sairaudet, näön häiriöt, lapsuus tai vanhuus)
2. Liiallinen tilannenopeus ja liikenteen seuraamisen ja ennakoinnin laiminlyönti
3. Varomattomuus, arviointivirhe tai muu inhimillinen syy
4. Polkupyörän kuljettajan tieliikennelain vastainen toiminta ja piittaamattomuus
5. Vaikea havaittavuus (nopea ja hiljainen liikkuminen, pieni koko, valojen ja heijastinten puute tai virheellisyys)
6. Riskialttiiden reittien käyttäminen (moottoriajoneuvoliikenteen seassa liikkuminen)
7. Vieraan esineen tai raaja joutuminen pinnojen tai ketjun väliin
8. Pyöräilykypärän käyttämättömyys. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 529-531.)

Polkupyöräonnettomuuksia voidaan vähentää muuttamalla polkupyöräilijöiden liikennekäyttäytymistä turvallisemmaksi. Tämä tavoite on erittäin vaikeasti saavutettavissa. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 531.)

Pyöräilykypärän käyttö on Suomessa vielä uusi asia ja sitä vieroksutaan. Vakavaan aivovammaan riittää kaatuminen ajonopeuden ollessa hidas ja valtaosa (61%) kuolemaan johtaneista polkupyöräonnettomuuksien vammoista on pään vammoja. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 530 ja 532.)

Pään vamma on lapsilla keskimääräistä yleisempi. Jokaista polkupyöräonnettomuudessa kuollutta kohden on ainakin yksi vaikean aivovamman saanut. Lapsena hankittu aivovamma vaikeuttaa elämää mahdollisesti 70-90 vuotta. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1991, 530 ja 532.)

Pohdinta: Oulussa polkupyöräilijät eivät piittaa omasta eivätkä muidenkaan liikenneturvallisuudesta. Lähteenä käytetty kirja on 18-vuotias, joten ei oululaisten pyöräilijöiden asenne ei ole mitään uutta auringon alla.

Katso myös:
Pyöräilijän kokemat "viidakon lait"

KIRJALLISET LÄHTEET:
Huttunen, Jussi, Simonen, Olli, Kangasniemi, Irmeli & Paajanen-Mannila, Anita (toim.). 1991. Suomalainen lääkärikeskus osa 4. Espoo: Weilin+Göös. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto: Karjasillan toimipiste.

Elimistön ylilämpeneminen

Elimistön ylilämpeneminen on tila, jossa kehon lämmönsäätelyjärjestelmä ei kykene pitämään kehon ydinlämpötilaa elintoimintojen kannalta optimaalisena. Ylilämpenemistä voidaan ehkäistä estämällä lämmön siirtyminen ympäristöstä elimistöön, tehostamalla elimistön lämmönluovutusta tai vähentämällä fyysistä aktiivisuutta. Elimistön ylilämpeneminen voi johtaa kuolemaan. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 427.)

Kuumissa olosuhteissa suoritettu liikunta kuormittaa verenkiertoelimistöä. Elimistön neste- ja suolatasapainon ylläpitäminen liikunnan aikana ennaltaehkäisee ylilämpenemistä. Ylilämpenemisestä seuraavat tiloja ovat muun muassa:

1. Pyörtyminen (aivoihin virtaava verimäärä liian alhainen)
2. Uupumus (elimistön neste- ja/tai suolatasapainon häiriö)
3. Kouristukset (elimistön suolatasapainon häiriö)
4. Auringonpistos (pään lämpötilan liiallinen nousu pään ollessa suojaamaton)
5. Halvaus (elimistön lämmönsäätelyn yllättävä ja nopea pettäminen, voi johtaa kuolemaan). (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 427.)

Elimistön ylilämpenemiselle altistavia tekijöitä ovat elimistön kuivuminen, lapsuus, vanhuus, väärä pukeutuminen ja raskas rasitus. Sairauksista muun muassa erilaiset sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ja lihavuus altistavat ylilämpenemiselle. Muita altistavia tekijöitä ovat muun muassa eräät lääkkeet, alkoholi sekä huono fyysinen suorituskyky. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 427-428.)

Liikuntasuorituksen aikana on tarkkaltava elimistön tilaa jotta ylilämpenemiseltä vältytään. Elimistön ylilämpenemistä estäviä asioita ovat muun muassa:

1. Ihon ja pään suojaaminen auringon suoralta säteilyltä
2. Hikoilun (suoraan iholta) mahdollistava puhdas, kevyt ja hengittävä pukeutuminen
3. Hikoilemalla haihtuneen veden (ja suolan) korvaaminen
4. Tuulen ja viiman sekä varjon hyödyntäminen liikunnan aikana
5. Harjoittelu sopeuttavassa lämpötilassa. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 427-428.)

Elimistö sopeutuu ympäristön lämpötilan muutokseen 10-12 vuorokaudessa. Sopeutumiseen tarvittava aika on 1-2 tuntia päivässä. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 427-428.)

Katso myös:
Alkoholi
Juoksukuolema
Saunakuolema

KIRJALLISET LÄHTEET:
Huttunen, Jussi, Simonen, Olli, Kangasniemi, Irmeli & Paajanen-Mannila, Anita (toim.). 1991. Suomalainen lääkärikeskus osa 4. Espoo: Weilin+Göös. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto: Karjasillan toimipiste.

Elimistön jäähtyminen

Elimistön jäähtyminen on tila, jossa elimistö tai sen osa luovuttaa ympäristöön lämpötasapainon ylläpitämisen salliman määrän ylittävän määrän lämpoä. Elimistön jäähtymistä voidaan estää vähentämällä lämmön siirtymistä ympäristöön, lisäämällä lämmön siirtymistä ympäristöstä elimistöön tai lisäämällä lämmöntuotantoa. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 428-430.)

Monet sairaudet ja alkoholin käyttö altistavat elimistön jäähtymiselle. Elimistön jäähtyminen voi johtaa muun muassa väsymykseen, suorituskyvyn heikkenemiseen, hengitysteiden ärsytysoireisiin, kylmä-kosteus-oireisiin, paleltumaan, kuolioon, alilämpöisyyteen (hypotermia), sydänkohtaukseen tai kuolemaan. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 428-430.)

Ihonosat voivat olla paljaita kylmissä olosuhteissa jos lihastyö synnyttää riittävästi ylimääräistä lämpöä. Liikuntasuorituksen aikana elimistön jäätymistä ennaltaehkäistään muun muassa:

1. Tarpeetoman riskinoton välttämisellä liikuttaessa vaativissa olosuhteissa
2. Pään suojaamisella ja muulla asianmukaisella pukeutumisella (materiaalit, istuvuus)
3. Nestetasapainosta ja ravinnonsaannista huolehtimalla
4. Pysymällä liikkeessä ja tauot lyhyinä
5. Jakamalla voimat oikein ja lyhentämällä liikuntasuorituksen kestoa
6. Tupakoimattomuudella
7. Säilyttämällä harkintakyky suorituksen ajan
8. Käyttämällä hyväksi ympäristön tarjoamaa suojaa tuulelta ja sateelta. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 428-429 ja 431.)

Vaativissa olosuhteissa myös pää suojataan kerrospukeutumisella. Paras materiaali on silkki tai tekninen kuitu. Silkkinen urheiluhuppu suojaa tehokkaasti pään mukaan lukien kasvot ja kaulan. (Huttunen, Simonen, Kangasniemi & Paajanen-Mannila 1992, 429-430.)

Katso myös:
Alkoholi
Elimistön ylilämpeneminen
Juoksukuolema
Saunakuolema

KIRJALLISET LÄHTEET:
Huttunen, Jussi, Simonen, Olli, Kangasniemi, Irmeli & Paajanen-Mannila, Anita (toim.). 1991. Suomalainen lääkärikeskus osa 4. Espoo: Weilin+Göös. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto: Karjasillan toimipiste.

Kehäkuolema

Kehäkuolema on (yleensä) nyrkkeilijän menehtyminen kilpailutilanteen aikana iskujen aiheuttamiin vammoihin. Kehäkuoleman syitä ovat muun muassa ottelijoiden epätasapainossa oleva suoritusvalmius ja tällaisten ottelijoiden ottelun liiallinen jatkaminen sekä nyrkkeilijöiden teknisen osaamisen (iskuvoiman) lisääntyminen. (Kiviranta 1980, 134.)

Nyrkkeilijän tai muun kamppailulajin harjoittajan kuoleman voi aiheuttaa myös sydänlihastulehdus tai elimistön muu sairaus tai vika. (Kiviranta 1980, 134.)

Katso myös:
Alkoholi
Juoksukuolema
Saunakuolema
Surutyö
Surutyön vaiheet

KIRJALLISET LÄHTEET:
Kiviranta, Eero. 1980. Urheilufysiologian perustieto. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab.

Raskaan rasituksen jälkeinen tankkaus

Raskaan rasituksen jälkeinen tankkaus on ravitsemuksellinen toimenpide, jonka tarkoituksena on palauttaa kehon neste- ja energiavarastot tavanomaiselle tasolle. Tankkaus alkaa nestevarastojen palauttamisella ja jatkuu sitten hiilihydraattivarastojen palauttamisella. (Haikola 2003, 428.)

Raskaan rasituksen jälkeen juoksija on väsynyt ja hänen elimistönsä on kuivunut ja kivulias. Tämä tila voidaan saavuttaa muun muassa maratonjuoksulla. (Pekola 2003, 142.)

Raskaan rasituksen (muun muassa kunnon äärirajoilla tapahtuva maratonjuoksu) jälkeen vatsa on hapan ja tyhjä ja lihaksissa on runsaasti aineenvaihdunnan kuona-aineita. Elimistön elektrolyyttimäärä on korkea elimistön kuivumisen takia ja glukogeenivarastot tyhjät. (Haikoka 2003, 428.)

Maratonjuoksun tärkein palauttava toimenpide on nestetankkaus (Pekola 2003, 142). Nestetankkaus tapahtuu nauttimalla puhdasta noin 10 Celsiusasteita vettä pieninä annoksina. Melkein kaikki veteen lisätyt aineet heikentävät sen imeytymistä. (Haikola 2003, 426-428.) Liiallinen nestetankkaus voi johtaa niin sanottuun vesimyrkytykseen (Pekola 2003, 142).

Kestävyyssuorituksen aikana on huolehdittava sekä suolatasapainosta että nestetasapainosta. Kestävyyssuorituksen aikana keho menettää hien mukana nestettä ja natriumkloridia. Kehon ensisijainen tavoite on täydentää suolojen (tässä: natriumkloridin) puute ja nestevajaus korjaantuu vain suolatasapainon palautumisen jälkeen. (Pekola 2003, 142.)

Raskaan rasituksen aikana kuivunut elimistö aiheuttaa häiriöitä munuaisten toiminnassa. Natriunkloridin ja veden tankkaaminen saa yleensä aikaan munuaisten toiminnan palautumisen. Natriumkloredeja saadaan muun muassa "pienistä suolaisista välipaloista" ja "urheilujuomista". (Pekola 2003, 142-143.)

Diureettien käyttöä (esimerkiksi kahvi, tee, alkoholi) ei voida pitää raskaan rasituksen jälkeen suositeltavina menetelminä nesteen poistamiseksi kehosta raskaan rasituksen jälkeen. (Pekola 2003, 143.)

Kun elimistön nestetasapaino on palautunut, voidaan aloittaa hiilihydraattivarastojen palauttaminen. Tämä voidaan tehdä muun muassa urheilujuomalla, kokojyvätuotteilla (tai pastalla), myslillä, myslipatukoilla, omenalla tai banaanilla. (Haikola 2003, 428.) Energiavarastot täydentyvät usean päivän aikana, toisin kuin nestevarastot (Pekola 2003, 143.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Haikola, Rolf. 2003. Lasse Virénin menestyksen portaat. Jyväskylä: Ajatus Kirjat. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto, maakuntakirjasto.
Pekola, Tapio (toim.). 2003. Maraton. Forssa: Juoksija-lehti.