Muinosen ajatuksia juoksuharjoittelusta

Väinö Muinonen on suomalainen maratonjuoksija. Hän juoksi kultaa maratonilla Euroopan mestaruuskisoissa Pariisissa 22.8.1938 8 kuukauden 39 vuoden ikäisenä. (Hannus 1988, 119.)

Muinonen juoksi omien sanojensa mukaan siksi, "koska se oli hauskaa ja koska hänet oli luotu juoksemaan". Voitot, maailmanmatkat ja mitalit olivat Muinoselle toisarvoisia. 50-vuotiaana Muinosen aika maratonilla oli 2.36.23. (Hannus 1988, 120-121.)

Katso myös:
Oululaisen kaljun herran puskii rottweiler juoksijan perään -show
Virénin ajatuksia juoksuharjoittelusta

KIRJALLISET LÄHTEET:
Hannus, Matti. 1988. Flying finns/Lentävät suomalaiset. Ei kustannuspaikkaa: Tietosanoma Oy. Saatavuus: Oulun kaupunginkirjasto; maakuntakirjasto.

Harjoittelun laadunvarmistus

Projekti on rajattu työkokonaisuus, jota määrittävät resurssit, aika ja tuotos. Projektiketju on toisiaan seuraavien työkokonaisuuksien jatkumo. Yksittäistä rajattua työkokonaisuutta kutsutaan hankkeeksi.

Projektinohjaus on työkokonaisuuden hallintatyökalu ja sen tarkoitus on pitää työkokonaisuus sen määrittelyjen puitteissa. Työkokonaisuus joka ylittää määrittelyt voi olla tuottamaton. Projektinohjaukselle on tyypillistä sen tarkentuminen työ edetessä.

Laadunvarmistus on projektinohjauksen alemman tason hallintatyökalu ja sen tarkoitus on mahdollistaa tuotoksen laadun pitäminen määrittelyn mukaisena. Työkokonaisuuden laadusta muodostuu lopullinen tuotoksen laatu. Laadunvarmistus on tehokkainta silloin, kun se toimii yhtäjaksoisesti koko työkokonaisuuden ajan.

Pohdinta: Juoksuharjoittelu muodostaa yleensä projektiketjun. Tuloksellisuus, tavoitteiden laadusta riippumatta, motivoi harjoitteluun.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Lisätään myöhemmin

Ensimmäisen maratonjuoksun taru

Ensimmäistä maratonjuoksijaa ei ole koskaan ollut. Mutta koska ihmiset tahtovat uskoa häneen, hän on todellinen. (Pekola 2003, 153 - 160.)

Pohdinta: Jos tarina on kyllin hyvä, totuus on samantekevää. Maratonjuoksu on sitä että voi olla kreikan antiikin sankarin kaltainen, vaikka tätä sankaria ei ole historiallisessa mielessä ollutkaan. Hyvä niin. Jatketaan harjoituksia.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Pekola, Tapio (toim.). 2003. Maraton. Forssa: Juoksija-lehti.

Bowermanin ajatuksia juoksuharjoittelusta

William J. Bowerman on kestävyysjuoksijoita valmentanut amerikkalainen. Kenny Moore kertoo hänestä kirjassaan Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Tämä kirjoitus kertoo Bowermanin juoksuharjoittelua koskevista ajatuksista.

Yksilölaji vaatii urheilijalta enemmän älykkyyttä ja vastuunottoa kuin joukkuelaji. Yksilölajissa urheilija on yksin vastuussa kaikista toimistaan, joukkuelajissa vastuuta ei välttämättä koeta omakohtaisena. (Moore 1984, 59.) Mooren itsensä mukaan [maasto]juoksun ja joukkuelajien [tässä: amerikkalainen jalkapallo] harrastajien välillä on emotionaalisia ja filosofisia eroja. Lisäksi urheilijalla tulee olla tietyt lajin vaatimat fyysiset ominaisuudet menestyäkseen. (Moore 1984, 59.)

Koulutus on etusijalla urheiluun verrattuna, kukaan ei voi olla urheilija koko ikäänsä. Ennen kuin juoksija kuuntelee hänelle annettuja ohjeita, on herätettävä hänen mielenkiintonsa. Mielenkiinnon herättämisessä ovat sallittuja epätavallisetkin keinot jos ne havahduttavat juoksijan mielenkiinnon. Ilman juoksijan mielenkiintoa on turha jakaa tietämystä. (Moore 1984, 59.)

Tehtävälleen omistautunut urheilija osaa laatia itse yksityiskohtaiset harjoitussäännöt (Moore 1984, 59). Valmennuksen perusta on kunkin urheilijan yksilöllisen kehityksen optimointi urheilijalle henkilökohtaisesti räätälöidyllä harjoitusohjelmalla kahden tai kolmen viikon jaksoina. Yhteisharjoittelu juoksussa kehittää vain keskitason juoksijaa. Samantasoisetkin juoksijat kehittyvät parhaiten harjoitellessaan pääosin erikseen. (Moore 1984, 63.)

Juoksijan on ymmärrettävä harjoittelun periaatteet ja niiden taustalla oleva teoria. Näin juoksija voi kehittyä ajan myötä omaksi valmentajakseen. (Moore 1984, 63.)

Paras tulos harjoittelusta saavutetaan silloin, kun harjoitellaan järkevästi. Harjoituksien määrän korostaminen johtaa ylirasitukseen ja vammautumisiin. Vaativien harjoitusten jälkeen on keholle annettava aikaa palautua. (Moore 1984, 63.)

Juoksuvalmennuksessa on koko ajan luotava uusia keinoja ja tapoja parantaa harjoittelun sisältöä. Luovuus ja laaja yleissivistys auttavat keksimään aikaisempaa tehokkaampia menetelmiä. (Moore 1984, 62.)

Ihminen kilpailee jokaisella hengenvedollaan, mutta voittaminen on eri asia kuin kilpaileminen. Kilpailemisen tarkoitus on opettaa ihmiselle maailman, elämän, muiden ihmisten ja itsensä tuntemusta. Nämä asiat opitaan kilpailutilanteisiin liittyvien reaktioiden kautta. Urheilijana kehittyminen ei ole mahdollista ilman halua voittaa. (Moore 1984, 63-64.)

Muutokset tekevät aina kipeää. Toisinaan muutokset tuottavat kuitenkin vähemmän tuskaa kuin se, että ei tee muutoksia. (Moore 1984, 55.)

Pohdinta: Yksilölajissa urheilija on ennen kaikkea yksilö. Jos harjoittelee muun kuin itsensä lähtökohdista, kehittyminen urheilijana on vaikeaa. Jos ei hyväksy kilpailua eikä tahdo voittaa, käy huonosti. Sopeutuminen olosuhteisiin parhaalla mahdollisella tavalla on vaativuudestaan huolimatta paras tapa välttää kipua pitkällä aikavälillä.

PAINETUT LÄHTEET:
Moore, Kenny. 1984. Suuret juoksijat – Haamumailista Moskovan olympialaisiin. Suomentanut Matti Hannus. Hämeenlinna: Karisto. (Lainattu Oulun kaupinkirjasto maakuntakirjasto, Karjasillan toimipiste).

Tyyni juoksumieli

Juoksija voi nostaa suoritustasoaan vaikuttamalla ajatuksillaan tahdonalaisesti fysiologisiin toimintoihinsa. Tyynella juoksumielellä voidaan vähentää elimistön suoritusta heikentäviä reaktioita ja vahvistaa sitä kohottavia reaktioita. (Jansson 1990, 113.)

Tyyni juoksumieli tarkoittaa sitä, että juoksija kontrolloi oman elämänsä valintoja. Tällöin juoksija tekee eri tilanteissa valintansa omien sisäisten tarpeidensa pohjalta. (Honoré 2006, 26.)

Kiinalaisen metafysikaan mukaan terveys on yinin ja yangin sopusointua. Taiji-symboli kuvaa vastakkaisten voimien jatkuvaa vaihtumista toisikseen. Taijissa ihmisen mieli ja keho pyritään saamaan sopusointuun. Ajatuksista, liikkeistä ja hengityksestä pyritään muodostamaan ehjä kokonaisuus. (Klemola 1990, 12-13.) Tyyneys ja nopeus vaihtuvat toisiksiin ilman erityistä huomiota.

Stressireaktio on fyysinen ilmiö. Myönteinen stressi on hallittua ja lyhytaikaista ja sen tehtävä on auttaa yksilöä selviytymään. Tällainen stressi toimii sopeutumistyökaluna, ja Darwin on todennut, että sopeutuvaisimmilla on paremmat selviämismahdollisuudet kuin vahvimmilla. Hallitsemattomista tilanteista johtuva pitkittynyt stressi heikentää elimistön terveydentilaa. (Lindberg, 107-109.)

Tyyni juoksumieli voidaan oppia esimerkiksi käyttämällä biopalautemenetemää. Tätä menetelmää voidaan käyttää terveydenhuollossa muun muassa hoidettaessa stressin oireita, korkeaa verenpainetta tai Raynaudin ilmiötä. Raynaudin ilmiöllä tarkoitetaan sormien ja varpaiden verenkierron heikkenemistä kylmässä. Biopalautemenetelmää voidaan käyttää myös urheilijoilla heidän suoritustensa optimointiin. (Lindberg, 103-104.)

Biopalautemenetelmä perustuu ajantasaiseen ja objektiiviseen tietoon henkilön fysiologisista toiminnosta (Jansson 1990, 113). Biopalautemenetelmässä hallitaan stressiä tunnistamalla stressin läsnäolo ja vastaamalla siihen tietoisella rentoutumisella. Biopalautteena voi toimia sormien lämpötila, joka laskee kun kehon ääreisverenkierto heikkenee adrenaliinin johdosta. Onnistunut rentoutuminen parantaa tällöin sormien verenkiertoa ja nostaa sormien pintalämpötilaa. (Lindberg, 101-103.)

Kun henkilö oppii biopalautemenetelmän, stressin tunnistaminen tapahtuu tunteen avulla. Biopalaute edellyttää aktiivista halua havainnoida elimistön toimintoja sekä muuttaa niitä. Menetelmän tarkoituksena on mielen ja kehon hallinta sekä niiden kautta voimavarojen vapauttaminen, menestymisedellytysten parantaminen ja itsetuntemuksen lisääminen. (Jansson 1990, 113-115.)

Pohdinta: Jos henkilöllä on Raynaudin oire, hän joutuu normaalissa elämässä kamppailemaan sormien ja muiden elimistön ääriosien vakavan paleltumisriskin kanssa. Toisaalta hän tämän johdosta oppii olemaan pakkasessa mahdollisimman rento hartioista sormenkärkiin asti. Käsien verenkiertoa pyritään parantamaan Raynaudin oireessa käsien rentoudella, käsien puristelu nyrkkiin pahentaa tilannetta, koska lihasten supistuminen heikentää tilannetta entisestään.

Juostessa paras vastaus kylmästressiin on rentoutuminen, koska tällöin ääreisverenkierto avautuu ja sormet saavat mahdollisuuden lämmetä. Jos tämä ei auta, puetaan takki, ja mietitään riittääko se palauttamaan elimistön lämpötilan yhdessä juoksun kanssa riittävän nopeasti riittävälle tasolle. Rentoutumisen tarkoitus on saavuttaa tyyni mieli.

Kilpailussa tyyni mieli toimii siten, että kun ei hermoile turhaan omasta sijoituksestaan, se on todennäköisesti oman suorituskyvyn mukainen. Harjoittelun onnistuminen näkyy aina loppuajassa. Kun urheilija juoksee oman juoksunsa omien sisäisten päätöstensä varassa, hän ei ole antanut kenenkään muun vaikuttaa tulokseensa. Juoksentelijat pyrkivät parantamaan omaa sijoitustaan henkisellä väkivallalla kanssakilpailijoita kohtaan.

KATSO MYÖS:
Flow: Flower (kukka)
Flow-tila: elämän tarkoitus
Flow-tila: ilo
Flow-tila: kehon virtaustila
Flow-tila: mielen virtaustila
Flow-tila: optimaalinen sisäinen kokemus
Flow-tila: sisäinen kasvu
Flow-tila: stressinsieto
Flow-tila: tehtäväkeskeinen persoonallisuus
Flow-tila: vapaa-aika
Flow-tila: virtaustilatoiminto
Flow-tila: yksinolon ilo
Flow-tila: yu (pehmeys)
Virtaustila (Flow-tila)

Kirjalliset lähteet
Honoré, Carl. 2006. Slow Elä hitaammin!. Suom. Outi Huovinen. Uddevalla: Bazar Kustannus Oy.
Jansson, Laura. 1990. Urheilijan psyykkinen valmennus. Keuruu: Otava.
Klemola, Timo. 1990. Taiji Liikettä hiljaisuudessa - hiljaisuutta liikeessä. Keuruu: Otava.
Lindberg, Leif. 2003. Migreeni. Jyväskylä: Ajatus Kirjat.